maanantai 13. elokuuta 2012

13.8

Mul on nii kõrinu sellest kuidas meil ei sööda midagi ja olen vaiskelt ära tüdinenud ka tegemast alati enam-vähem sama sööki, et oleks lootustki et laps sööb. Täna otsustasin et teen kanapirukat, ega mul midagi erilist sinna sisse panna olnudki aga lisasin juustu, hapukoort, tomatit ja minu meelest tuli päris hea. Emma nokkis natukene ja see oli kõik. Lootis siis küpsist magustoiduks saada, tutkit ütlesin kui oled valmis siis läheme magama ja kõik. Otsustasime eile, et võtame selle toidu teema nüüd tõsisemalt käsile, kõik magustoidud tuleb välja teenida. Mitte et meil neid siiani oleks palju söödud aga vahel ikka küpsista ja jäätist. Ei tahaks sellist olukorda, et kui Renee on suurem ja talle meeldib mingi teatud toit ja Emmale meeldib mingi teatud ja mina ei taha kumbagi siis teen mitu sööki.... ei unustage ära, kui ei kõlba(isegi mitte maitsta) siis ei ole vaja süüa. Kui ikka on nälg siis süüakse. Enamus toidud mida me sööme on siiski normaalsed, ei ole mingid eriti tulised või kummalise maistega vms

on niin kyllästynyt siihen että meillä ei syödä kunnolla ja pikkuhilja myös kyllästynyt samankaltaisen ruokavalion toivossa, että lapsi voisi jotain syödä. Tänään päätin tehdä kanapiiraka, sinne ei tullut mitään erikoista kun ei ollut mitään, mutta tomatia, kermaviilia ja juustoa ja mun mielstaan tuli ihan hyvää, Emma pyöriteli sitä lautasella ja otti muutaman haukun ja se oli kaikki. Sen jälkeen luonnolisesti kuvitteli saavansa keksia jälkiruuaksi en oikein mennyt lankaan. Päätetiin eilen että otetaan se ruoka asia kunnolla eteen, kaikki jälkiruoka on ansaitava. Ei meillä nytkaan hirveasti sitä syödä, mutta keksia ja jäätelöä aina välillä. En halusi semmoista tilanneta että kun Renee kasva sitten hänellä on joku ruoka mistä tykkä ja Emmala joku toinen ja minua ei kiinnostaisi kumpikaan, sitten laitan kolema eri ruoka, no ei kiitos jos ei suostu edes maistamaan sitten ei tarvi syödä. Jos on oikein nälkää, kyllä sit menee ruokakin alas vaika ei olisi lempiruoka. Paitsi kaikki meidän ruuat on ihan normi ruokia, ei ole mitenkään erityisen maustetuja tai kumman makuisia.

2 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Appi, nii tuttav tunne. Triin sööb meil veel kõike, aga Rauno valib ja seda meeletult. Ei taha kala, ei söö suvikõrvitsat, ei taha paprikat, ei söö lasanjet.
Me ka nüüd seda teemat karmimalt võtma hakanud, ei jaksa enam. Kui ei söö soolast, ei ole ka magusat.
Aitab.

A-L kirjoitti...

Voi, kuinka tuttua! Ensin omien lasten kanssa, kaikkia ruokia maistaen, syöden.
Sitten oppilaiden kanssa, on suuri ongelma, kun lapset ovat tottuneet siihen kotona, että he saavat valita, mitä syövät. Siis valtaa, mutta ei vielä ymmärrystä.
Ihana, että jaksat lastesi kanssa ajatella, mitä ja miksi!