Oh seda lume määra küll. Täna hommikul käisime Emmaga Soukas laulmas ja mängimas, mis tähendas et pidime ennast nendest u 15cm lume hunnikutest bussi peale saama... Ma ei suutnud kuidagi otsustada kas minna vankriga või kelguga, lõpuks otsustasin minna vankriga, et kui hull see siis ikka on, no kahetsesin oma otsust umbes 100m pärast, aga tagasi ei olnud ka enam mõtet tulla, ja lootsin südamest et kui tagasi tuleme siis on teed puhtaks lükatud, õnnesk oli. Need kes arvavad et 15cm lund pole midagi, siis proovige lükata vankrit sulalumes mis rataste külge kinni jääb koguaeg :).
Täna hommikul oli viimene kõrva rohi, vaatame, mis nüüd siis edasi, kui hästi läheb siis peaksime saama kevadeni ilma kõrvavaluta olla, kui halvast läheb siis oleme varsti taas arsti juures.
Muidu oleme kõik terveks saanud. Vanaema ja vanaisa on ka reisilt tagasi tulnud, nüüd tuleb veel üleelada nende kolimine mis on neljapäeval ja siis peaks elu jälle rööbastesse saama vähemalt veebruariks, vaatab mis märtsis ees ootab.
Voi sitä luntaa! Aamulla käytiin Emman kanssa Soukan asukaspuistossa, laulamassa ja leikkimassa, mikä tiedenkin tarkoitti että pidi suunnista itsea bussipysäkille n 15cm lumessa. En pystynyt päätämän menenko vaunujen tai pulkan kanssa, lopulta päätin että menen vaunujen kanssa, että miten kauhea se voi olla, noo kautun päätösta joo 100m kohdalla, mutta ei ollut enää mitään järkeä palata ja toivoin että palumatkalla on joo aurattu ja onneksi oli. Ne ketkä ei tiedä miten 15cm luntaa on paha voi kokeilla työntä vaunuja sulalumessa mikä paakku nätisti rataisin.
Tänään aamulla otetiin viimeinen antibjootti, nyt pidäsi kevään saakka ainakin pärjätä ilman korvatulehduksia, tai sitten ollaan kohta taas lääkerissa.
Muuten ollaan kaikki tervet. Isovanhemmat on palanut matkalta ja nyt pidäsi vielä selvita niiten muutosta, mikä on tosrstaina, sitten pidäsi elämä olla taas tavallista ainakin helmikuun aikana, katsotaan mitä maaliskuus itten tuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti