Minu big fat puhkus...

...ehk kui midagi võib metsa minna siis see ka läheb. Puhkus algas kolmapäeval laevasõiduga, loomulikult oli torm. Olin mingil määral valmis selleks et võib hakata paha, endale muretsesin tableti infost ja kilekott oli taskus. Millega ma ei arvestanud oli see et emmal hakkab väga paha ja et ei jõua reageerida ja isegi kilekotti taskust välja võtta. Siis kui koti taskust sain olid käed nii märjad et ei saanud enam kilekoti lahti. No emmal olid kõik riided mustad ja teisi riideid ei olnud, kui autos. Õnneks oli vähemalt dressipluus. Emma viskas ennast põrandale pikali ja oli seal kogu ülejäänud osa reisist.

Minu big fat loma, eli jos jotain voi mennä pieleen sitten se myös menee. Loma alkoi keskiviikon laivamatkalla ja luonollisesti oli myrsky. Olin jollain lailla valmistunut siihen että voi tulla huono olo, ostin infosta pahoinvointi pillerin itselleni ja muovipussi oli taskussa. Mitä en ollut ottanut huomioon oli se että emmalla tule nii huono olo, että en ehti regoida siihen ja otta edes sitä muovipussia taskusta ulos. Silloin kun sen sain ulos en saanut sitä auki koska kädet oli ihan mönjaset. Emmalla oli kaikki vaatteet likaiset ja varavaatteet autossa, onneksi oli huppari. Emma heitti itsea lattialle ja oli siellä loput matkasta.

Siis meie armas päikseline neiu on otsustanud panna oma ema närvid korralikult proovile, sest ei taha lihtsalt kuskilt külast ära tulla ja mitte ainult seda vaid ta ei ole nõus riideid selga panema ja teeb oma arvamuse teatavaks karjudes, vääneldes jms ja nende paari korraga ei ole leidnud ei püssi ega ussi rohtu mis oleks parandanud olukorda. Täna viisin pärast tunnist kemplemist lapse dressipluusi väel autosse, sest ei suutnud talle riideid selga saada, läbirääkimised ei tootnud tulemust ja ilmselt minul ei olnud piisavalt häid argumente. Inimestel kes meie kemplemist kõrvalt vaatasid oli selgelt kahju meist, Emmale pakuti kommi mille ta küll vastu võttis aga lopptulemust ei muutnud. See on vist küll selline olukord kus mõni võiks mõelda, et ei oska oma last kasvatada, kes teab äkki ei oskagi, oli küll soov võtta kätte ja minna lihtsalt minema ja tulla hiljem tagasi.

Sitten meidän aurinkoinen neitokainen on päätänyt ihan täydella teholla laitta äitin hermot koetukselle, koska ei vaan halua lähteä kylästä, eikä suostu laitamaan vaateita päälle ja teke sen oman mielipiden tietavaksi kirkumalla ja huutamalla. Niillä muutamalla kerralla en ole löytänyt lääkettä tähään asiaan. Tänään joutuin tunnin yrityksen jälkeen viemään kirkuvan lapsen auton päällä huppari, koska neuvotelut ei vaan tuotanut tulosta ja ilmeisesti minulla ei ollut riitävästi mitään tarjolla. Ihmisillä oli selvästi sääli meistä ja emmalle tarjotin karkkia mutta se ei muutanut lopputulosta. Tä on varmaan yksi niistä tillanneistä missä joku voisi sanoa että en osa kasvatta oma lastani, en ehkä osakaan, kieltämata oli jossainkohti semmoinen olo että tekisi mieli vaan kävellä ulos ja tulla myöhemmin takasin.